Hänen ilmeensä muuttuu heti, kun iso ja pelottava järjestelmäkamera ilmestyy äitinsä käteen.

" Ei äiti ota kuvia! "

" Eikö edes yksi kuva pikkuveljen kanssa? "

" Vie se pois!!! "

(Ai kumpi? Kamera vai pikkuveli)

Mikael viihtyi ennen kameran edessä, poserasi kuin vanha tekijä, ilmeili, halusi itse nähdä kuvat ja katsoi kuvia tietokoneeltakin kiinnostuneena. Nyt ajat ovat toisin. ( Liekö isäänsä tulossa, vai kuinkas monta kuvaa Markosta on viime aikoina tässä blogissa näkynyt. Niinpä. ) Kamerat ja valokuvat ovat olleet jo pitkään out Mikaelilla, jääkiekko on nyt " se juttu ". Kyllä poikaa valokuvata saa, mutta oikein isojen lahjusten kera, rusinat ja keksit toimisivat kuulemma parhaiten. Eikös malleilla oo yleisestiottaen aika kalliit taksat?
Olin siksi eilen hieman hämilläni, kun Mikael kiipesi jakkaralle ja pyysi ottamaan hienon kuvan. Tein työtä käskettyä ja lopulta, kun katsottiin kuvat läpi, hän halusi laittaa niitä mummoille nähtäviksi. Tein sitten Ifolorille tilauksen ja nyt odotan, että valokuvat saapuu, jotta mummot saavat kuvansa ja saan tälläisen olohuoneeseen. Kiitos taas inspiroinnista Essi.


Sitten asiasta kukkaruukkuihin. Ollaan tässä keksitty uusi ja toimiva kasvatusmenetelmä! Koska jääkiekko on Mikaelista kiinnostavaa ja Teemu Selänne ihan kuningas, olemme ruvenneet toteamaan seuraavia asioita: " Mikael, isot pojat syö haarukalla, Temmu Selännekin syö haarukalla ". Ja kappas, kun alkoi ruoan lappaminen ääntä kohti onnistua paremmin.
Esimerkki kaksi: " Mikael, kyllä isot pojat käy potalla, Teemu Selännekin käy potalla tai pöntöllä ". Ja kas kummaa, kun potalla ollaan viihdytty nyt kummallisen hienosti. Mutta sitten Mikael hokasi pienen pienen aukon..

Marko:" Mikael, isot pojat ei heittele nenäliinoja lattialle. "

Mikael: " Eikö Teemu Selännekään heitä. "

Marko: " Ei heitä Selännekään "

Mikael: ".* hiljaisuus *  Kyllä Pavel Bure heittää. "

Aha.